Tässä on tultu jo niin kauan haikaitua tietynlaista elämää, niitä haaveita ja iänikuisia unelmia. Joten aika nostaa kytkintä ja ruveta toteuttamaan niitä. Ensin pitää löytää epäkohdat ja pudottaa ne pelistä. Ongelmia on:

1.Koulu -Koulu on tällä hetkellä tärkein asia. Se pitää saada pois harteilta, jotta voin keskittyä kaikkeen muuhun.

2.Huono itseluottamus - Se pitää parantaa! Muuten tästä elämästä ei tule mitää, jos en edes kauppaan pääse ajattelematta, että kaikki vihaavat minua tai kammoksuvat/pitävät outona.

3.Huono kunto -Se pitäisi parantaa jo terveyden kannalta, myös sen, jos syksyllä aijon itseni raahata  vapaa-ottelun peruskurssille!

4.Huonot suhteet ihmisiin. -En tunne, että minulla olisi montaakaan kaveri. Pari ihmistä joiden kanssa voi silloin tällöin viettää aikaa, muttei ole sitä parasta kaveria, mikä jokaisella naisella pitäisi olla...!

Joten koulu, se lähtee tässä 6 viikon aikana. Ainoa ongelma sinne menemisenä on ihmiset. Ne joihin luotin, käänsi selkänsä. Koulussa tunnen itseni niin uhatuksi. No, se on pakko hoitaa, joten huomenna se on nenä kohti koulua reippain ja itsevarmoin mielin!

Huomenna kirjoittelen miten uudestaan, että miten sunnitelma piti. Pääsinkö kouluun, saatika pystyinkö pitämään itseni kasassa. Heihei, öitä!

-Jasmine

 Olen siis nuori nainen jostakin täältä Suomesta. Olen tasapainoisesta perheestä ja minulla on äiti, isä ja kaksi siskoa. Liikuntaa olen harrastanut lähes koko ikäni. Kokeillut jalkapallosta uintii, lähes kaikki lajit testattu. Ratsastus on ollut ainoa pitkä aikainen ja se on asia josta nautin, asia mitä en ikinä halua menettää. Olen kiinnostunut erityisesti kamppailulajeista, jääkiekosta ja autoista. Lähes kaikki missä on pieni vaaran tunne on mahtavaa. Joskus vielä rohkaisen itseäni niin paljon, että saan itseni  menemään vapaa-ottelu harjoituksiin. Nyt olisi jo niin suuri hinku päästä, mutta kurssit alkavat vasta syksyllä. Joten odotellen ...

Koko 9 vuotta olen ollut koulukiusattu enemmemmän tai vähemmän. Ala-asteella se oli kirjaan kirjoittamista, pois jättämistä ja selän takana haukkumista. Jossakin vaiheessa pääsin piireihin, mutta tipahdin heti kun päihteet tuli peliin. Olin tunnollinen ja tahdoin ettei äiti pettyisi. Tahdoin olla kiltti, mutta "kaverit" eivät sitä tajunneet. Minusta tuli taas hyljeksytty. Olin yksin, aina... Uuden koulun alettua siis siirryttyä yläasteelle tulin yhä enemmän kiusatuksia. Kaikki alkoi siitä, etten tahtonut "palvoa pahojatyttöjä". Halusin pitää oman mielipiteeni, enkä olla heidän pompoteltavaan. Siitä tuli suuri känä, jota ei ole vieläkään selvitetty, vaikka asiasta on jo 3 vuotta. Lähi aikoina sain "parhaiden kavereideni" vihat niskoilleni, siitä, etten tahtonu mennä prinsessan mukana, en tahtonu rundaa ympäri kylää ensin syömäss, sitten vessassa, sieltä pukemaan ja taas syömään. En halua olla massaa, en tahto, että minua pompotellaan ja pidetään arvottomana! Syy varmasti kiusaukseen on se, että osaan pitää puoleni, osaan olla omaa mieltä ja olen vahvasti oma itseni. Myös se voi vaikuttaa, ettei kiusaajilla ole itsellään kaikki asiat kohdillaan. Usein kateus on kiusauksen alku.

Luonnettani en osaa kuvailla, asia on niin monimutkainen. Ajattelen, että olen melko positiivinen, avoin, hyväksyvä, kohtelias, mukava ja omantienkulkija. "Varjopuolina" on itsekkyys, hyvin valikoiva asenne, epäilevä ja joskus hyvinkin kylmä olemus.

No, tällä hetkelle itseluottamus todella nollassa. En uskalla lähteä edes kauppaan yksin. Koulua olisi vielä hetken aikaa, sen jälkeen mahdollisesti uusi koulu, jos pisteet riittävät sinne asti. Tulevaisuus ei näytä hyvältä. Elän enää haaveitteni voimalla, tahdon toteuttaa ne. Tahdon olla suurta, tahdon olla vaikutusvaltainen ja puuttua epäkohtiin. Haluaisin myös olla esikuva ja tukea, kannustaa niitä joilla asiat eivät mene aivan nappiin. Mutta katsotaan nyt mitä minusta tulee. Suuri liekki palaa sydämessäni ja tahtoisin uskoa siihen. 

 

Joskus olen vielä voittaja ! -Jasmine